Lähiseutumatkailua Punkaharjulle

Onko viisasta kirjoittaa matkailukertomus ensimmäisenä virallisena postauksena? Eikös asia ole niin, että kun vieraista pitäisti pikkuhiljaa päästä eroon, aletaan kertomaan matkatarinoita ja näytetään tärähtäneitä kuvia albumista. Otan silti riskin ja kokosin pienen tarinan viime viikonlopun reissusta Punkaharjulle.

Aloin googlettamalla etsimään sopivaa matkakohdetta, kriteereinä ainoastaan salpalinjan osuminen matkan varrelle. Punkaharju valikoitui yhden yön reissun kohteeksi ihan pelkästään sillä että visitpunkaharju.fi sivusto oli erityisen hyvin rakennettu ja kaikki tarpeellinen tieto matkan suunnitteluun löytyi helposti. Saman sivun kautta majoitukseksi valikoitui Kruunupuiston laidalla sijaitseva Villa Urhola.

Vanhasta ylilääkärin asunnosta myöhemmin hotelliksi muokattua taloa verrattiin mm. Imatran valtion hotelliin, joskaan omalla listallani eivät ole aivan vertailu kelpoisia, vaikka Urhola upea paikka olikin.

Sunnuntai aamuna käytiin päärakennuksella aamupalalla minkä jälkeen pakattiin auto, luovutettiin huone ja vuokrattiin naiselle polkupyörä. Itse otin oman pyörän mukaan, mutta vaimo vuokrasi Kruunupuistosta KTM fatbiken. Tarjolla oli erilaisia vaihtoehtoja useampiakin ja samaista KTM läskiä myös sähköllä, mutta sähkötön versio oli tälläkertaa mieleisempi. Kuuden tunnin pyörän vuokra, kypärä ja lukko maksoivat kolmenkympin luokkaa. Meidän ajamille poluille kyseinen fatbike oli varmasti paras mahdollinen valinta.

Eritasoista polkua löytyi kyllä jokalähtöön ja pyöräilijöitä oli paljon liikkeellä. Olin katsonut reittejä vähän valmiiksi mutta otettiin paperinen aktiviteetti kartta respasta mukaan ja suunnistettiin sen perusteella näkemisen arvoisille paikoille. Ajeltiin ensin harjumaisemassa asfaltin reunaa Kruunupuistosta Lustoa ja Aseman laituria kohti. Sieltä löydettiin polu alku mitä lähdettiin seuraamaan. Ensimmäinen pysähdys ja juoma tauko pidettiin Aseman laiturin vieressä olleessa Lotta-svärd kahvila kioskissa.

Polkupyörälle sallittuja reittejä ovat Topeliuksen polku, Hakin kierros ja Puulajireitti.

Aloitettiin varsinaisten reittien ajaminen puulajipuistosta. Vaikka etukäteen vähän naureskelin ajatukselle että maalaiset menee naapurikuntaan katsomaan puita, niin reitti olikin positiivien yllätys. Rauhaisaan tahtiin polkiessa ehti eri puulajien kylttejä lukemaan pysähtymättä. Reitin varrelle sattui mm. suomenkorkein puu.

Puulajipuistolta siirryttiin topeliuksen polulle. Polku on todella helppokulkuinen ja todella kaunis. Haltioituneena poljettiin Harjun Portilta alkava ja Urholan pihalle Kruunupuistoon päättyvä reitti ja ei muistettu otta reitiltä yhtään kuvaa.

Vaikka helle verotti polkuvoimaa niin päätettiin veilä käydä Kuikonniemessä katsomassa Salpalinjan Kuikonniemen Linnoitusta.

Suosittelen Punkaharjulle matkaamista kaikille. Alue soveltuu näin pariskunnan, lapsiperheen tai yksinmatkustamisen tarpeisiin. Tulevina kesinä vieraillaan varmasti uudelleen ja silloin on Niilo mukana mikä luonnollisesti muokkaa reissun rytmiä uusiin suuntiin.