Karhunkierros

Kuusamon Karhunkierros on suomen suosituin retkeily reitti. Tykästyin reittiin jo ensi kohtaamisesta ja nyt into päästä reitille takaisin on vuosittaista. Reitti on hyvin merkitty ja valtavan vuosittaisen kävijämäärän vuoksi polut ovat selkeästi maastoon painautuneet ja sen vuoksi myös pitkiä matkoja on kunnostettu, sorastettu ja tehty pitkospuut tai portaat.

Toukokuun lopulla syntyin päätös tämän vuoden reissusta. Tavoitteena kulkea Luontokeskus-Ruka väli kahteen päivään. Vauhdiksi sovittiin kohtuullinen ja jalkineeksi lenkkari. Näillä eväillä varasin Juuman leirintäalueelta neljän hengen mökin puolenvälin majoitusta varten. Mökissä nukkuminen mahdollisti pienemmällä repulla liikkumisen. Näin rinkkaan ei tarvitsisi asetella majoittumis tarvikkeita teltasta makuupussiin ja mökin lämmön mahdollistava varusteiden kuivaaminen vähensi vaihtovaatteista syntyvää painoa entisestään.

Itselle repuksi valikoitui Varustelekan Särmä iso päiväreppu. Tilavuudeltaan ja ominaisuuksiltaan se vaikutti kotona hyvältä idealta, kuitenkin minimaaliset vaihtovaatteet, kahden litran juomarakko ja noin 5000 kaloria/päivä syötävässä muodossa toi loppupainoksi kymmenisen kiloa ja se oli noin pitkään reissuun repulle liikaa. Seuraavaa reissua ajatellen täytyy valita jämäkämpi retkeilyyn tarkoitettu reppu. Isoa rinkkaa ei nopeatempoisessa kulkemisessa ja kevyellä varustuksella kuitenkaan tarvitse. Myös muussa varustuksessa on otettava ososuhteita hieman järkevämmin huomioon. Olin ajatellut pukeutumisen polkujuoksu treenien perusteella aivan liian kevyeksi. Vaikka hiki virtasikin, silti sääolosuhteet syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna vaativat jo jämäkämpää varustetta. Trikoot vaihtuivat paikanpäälle saapuessa ulkoilu housuihin ja heti ensimmäisen mäen laella huomasin takkivalinnan olleen aivan liian kevyt. Vaikka päivällä lämmintä olikin liki kymmenen astetta toi tuuli ja vesisade vilun aina aukeammilla paikoilla. Kävelin lähes koko ensimmäisen päivän sadetakki ulkotakin alla jotta pysyi lämpimänä. Kädessä oli lapaset. Jalkineena toimivat tuollakin VJ xtrm ja se oli varusteistani ainut joka osui nappiin. En pystyisi kuvittelemaan parempia kenkiä Karhunkierroksen maastoon. Nappula piti hienosti märillä ja liukkailla osuuksilla, vaimensi juurakko ja rakkakivi osuuksia, mutta toi myös keveyttä ja nopeutta helppokulkuisimpina hetkinä.

Porukassa kulkemisen paras puoli on se yhdessä tekeminen. Juttua riitti aivan alku askeleista viimeiseen alamäkeen. Neljän hengen porukka on myös sopiva ruokailun ja majoittumisen kannalta. Keiteltiin ruokavesi pakissa avotulella nuotiopaikoilla tai kaasulla. Yhdellä keittämisellä sai kätevästi veden jokaiselle ja taukojen pituuden säilyivät maltillisina. Juuman leirintäalueella mökissä yöpyessa oli mukava viettää aikaa porukalla ja saunoa pitkän päivän jälkeen.

Ensimäisen päivän reitti alkoi siis Oulangan luontokeskukselta ja päättyi Myllykosken kohdalle, mistä käveltiin kolmisen kilometriä Juuman Leirintäalueelle. Hautajärveltä lähdettäessä luontokeskuksen kohdalla ollaan kävelty noin kolmas osa. Luontokeskus-Juuma-Ruka on reitistä noin kaksi kolmasosaa eli noin 53 kilometriä. Heti matkan alussa on upea Kiutakönkään koski. Matka jatkuu neulaspolkua noin kahdeksan kilometriä Ansakämpälle missä pidettiin ensimmmäinen tauko. Taukopaikalta Jussinkämpälle ei enää kuljettu joen vartta vaan siirryttiin metsäpolulle vaaramaisemiin. Ensimmäiset juurakko infernot koettiin Kulmakkavaaralle noustessa mutta tuore jalka liikkui vielä hyvin. Seuraavaa taukopaikkaa lähestyttäessä tuuli ja sade yltyi pieneksi syysmyrskyksi. Kuitenkin metsän siimeksessä ja liikkessä ei keli tuntunut hurjalle ja pahin meni ohi sillä aikaa kun valmistimme ja söimme päivän ensimmäisen lämpimän aterian. Jussinkämpältä otettiin seuraavaksi tavoitteeksi Pienen Karhunkierroksen risteys. Pieni Karhunkierros on rengasreitti jotapitkin myös koko matkan kulkijat kiertävät myötä tai vastapäivään. Valitsimme vastapäivään kiertämisen ja heti pääsimme kipuamaan Kallioportin laelle, josta avautui yksi ensimmäisen päivän upeimmista maisemista. Maisema toki näköalatasanteelta on upea muutoinkin, mutta liki 30 käveltyä kilometriä ja satojen askelmien portaiden kipuaminen korkeimmalle kohdalle tuo tasateen saavuttamisesta voiton tunteen ja näköala avautuu kuin palkintona matkasta. Aurinko alkoi laskea ja pidettiin siinä pieni tauko, että ehdittiin soitella kotiin ennen lapsien nukkumaanmenoaikaa. Kallioportilta jatkettiin matkaa Myyllykoskelle, jossa ylitettiin pieni riippusilta ja suunnattiin risteyksestä kohti yön majoitusta.

Toisen päivän aamuna maa oli valkea ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Lämpimässä mökissä sitä ikkunasta katsellessa kävi mielessä miltä se puuron keittely olisi tuntunut kannon päällä teltassa nukutun yön jälkeen. Rauhassa suoritettujen aamutoimien jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa. Kävelimme edellisen illan jälkiä takaisin Myllykoskelle ja jatkoimme hetken matkaa Pientä Karhunkierrosta pitkin, kunnes erkanimme jälleen kulkemaan kohti maalia ja Rukaa. Aamupäivä kuljettiin tasaisempaa maastoa ja ylitettiin paljon suo alueita pitkospuita pitkin. Porontimajoella syötiin vahvempi ateria ja valmistauduttiin kohta alkavia nousuja varten. Vaikka tiedossa oli että loppumatka Rukalle tulee olemaan kovien korkeuserojen vuoksi haastava, tuli se silti hieman yllätyksenä. Viimeisen kahdeksan kilometrin aikana käytiin usean vaaran laella. Kuljettu matka tuntui jokaisen kropassa ja polvikipujen vuoksi varsinkin jyrkät laskeutumiset vaativat aikaa ja keskittymistä. Näkymät varsinkin Konttaisen ja Valtavaaran huipulta ovat kyllä ehdottomasti kipuamisen arvoiset. Pienet huili tauot pidettiin aina sekä montun pohjalla että vaaran laella. Pitempiä ruokataukoja ei enää maltettu pitää, koska Rukakylän pitsat pystyi jo haistamaan. Kun kroppa alkoi olla aika väsynyt ja vaativimmat osuudet olivat aivan reissun loppupuolella, säästelin Nosth Vauhtikarkkeja näihin viimeisiin koitoksiin. Energia marmelaadit toimi hyvin vauhdissa syötynä ja toi kaivattua buustia nousuihin. Vaikka jollain hieman alkoi usko horjua, aina toisella oli siinä kohtaa hyvä fiilis ja se hyvähän aina tarttuu muihinkin. Mietin mikä koetus se olisi yksin tarpojalle kun usko loppuu mäkien välissä ja ei olisi ketään kuka tsemppaa jatkamaan tai ei olisi edellä kulkevan reppua tuijotettavana kun vetoapua eniten tarvitsee.

Rukalle saavuttiin hieman laskelmoitua myöhemmin mutta kuitenkin hyvissä ajoin syömistä ja huoltoa ajatellen. Ja kyllä, reput selässä painettiin suorinta reittiä Zonen tiskille ja ensimmäinen puolituntia istuttiin pehmeimmällä sohvalla ja kehuttiin toisiamme.

Vaikka se rinkka patikointi ja teltta yöpyminen on todella siistiä hommaa sekin, silti ensikerralla lähden hieman päivitetyillä varusteilla, mutta yöpyen mökissä. Kantamukset pysyy maltillisina ja sen vuoksi vauhti kohtuullisena. Sängyssä nukutun yön jäljiltä on aika freesi jatkamaan ja vaatteet voi laittaaa kuivana päälle. Ajankohta reissulle oli hyvä kompromissi. Koska keli on vielä suhteellisen lämmin, ei ruskan väreistä pääse nauttimaan koko loistossaan. Kuitenkaan mistään hyönteisitä ei reissulla ollut riesaa. Itikat, polttiaiset ja hirvikärpäset loistivat poissaolollaan.

Ohitettiin matkalla useita seurueita ja aina ihmiset tervehtivät toisiaan ja nuotiopaikoille jäätiin jutulle. Kaikki tsemppaa toisiaan ja jakaa kokemuksia tai tarinoita. Lyhyitä reittivaihtoehtoja on paljon ja jokalähtöön. Tuntui että Konttaisella oli jopa ruuhkaa. Tonne luontoon pitäs kuskata ylipäänsä kaikki, mutta esimerkiksi luokkaretki kohteena varmasti kokemus. Vaikka on ite ihan umpi maalainen ja luonto on lähellä sydäntä, niin silti aina noilla reissuilla se kunnioitus luontoa kohtaan nousee entisestään.

Kiitos vielä tätä kautta matkaseuralle. Ensikerralla koko setti kolmeen päivään!

Kuvat: Jani Kaipainen, Juuso Grotenfelt, Juuso Pulkkinen